Windmills of my mind

Olen rakastanut tuulimyllyjä niin kauan kuin muistan. Myllyn lapojen liike synnyttää minussa samantyyppistä myönteistä energiaa ja mielenrauhaa kuin virtaavaan veteen tai tuleen tuijottaminen. Tuuliturbiinien rivistö autiossa maisemassa saa minut huokaamaan ihastuksesta. Hollannin matkalla otin päämääräksi mennä katsomaan Zaanse Schansin       tuulimyllykylää.

110

Menin junalla Zaandamiin, pieneen kaupunkiin Amsterdamin kyljessä. Zaanze-talot ovat valkonurkkaisia vihreitä perinteisiä puutaloja, joiden kattojen muoto on usein kellomainen. Zaan-joen varrella sijaitsevaan Zaandamin keskustaan on rakennettu uusia taloja, joiden muotokieli ja värimaailma leikittelee vanhojen zaanse-talojen perinteillä.

007

Zaandamin värikäs keskusta sai hyvälle tuulelle, aurinkoinen ja autereinen sää suosi.

004

Kyselin keskustan turistitoimistosta, miten tuulimyllyjen luokse kannattaa mennä. Sieltä ehdotettiin tuohon viiden kilometrin mittaiseen matkaan nopeaa ja vaivatonta bussia tai junaa. Vuorolaiva olisi ollut kiinnostavin kulkuneuvo, mutta se oli vielä talvitauolla. Koska sanoja ”nopeaa ja vaivatonta” ei lue blogini otsikossa, ja sääkin suosi, päätin lähteä kävelemään.

013

Zaan-joen varrella matkaa mutkistivat pienemmät tehtaat ja yksityiset taloyhtiöt, joiden alueita jouduin kiertelemään. Mutta kävellessä näkee enemmän. Tällä kertaa vähemmän ihmisiä ja enemmän eläimiä. Kaupungin valtiaina näyttivät toimivan kissat. Komeasti he paistattelivat ikkunalaudoilla ja askaroivat pihoilla vartiointi- ja metsästyspuuhissaan. Erään talon ovessa oli kyltti: koti ilman kissaa on vain talo.

015

029

043

Kun taapertaminen alkoi jo puuduttaa ja helmikuinen aurinko kuumottaa, nostin hikistä otsaani ja näin kuin näinkin ensimmäisen tuulimyllyn. Olin saapunut hitaasti mutta varmasti Zaanse Schansiin.

044

Jos Zaandamin näkeminen sai minut hymyilemään, niin Zaanse Schansissa suorastaan hyrisin tyytyväisyydestä. Kylä on suloisuudessaan vertaansa vailla.

– Sinäpä se olet hyvällä tuulella, huomautti kahvilan myyjäkin. No miksi en olisi, täällä tuulimyllyjen kylässä, joka on kuin suoraan satukirjasta.

056

069

Zaansen tuulimyllyjen nimet ovat suomennettuina mm. Kissa, Neliapila, Täplikäs kanaemo ja Nuori lammas. Myllyt on rakennettu vuoden 1574 jälkeen ja nillä kaikilla oli oma erikoistehtävänsä pienteollisuudessa.

074

080
De Kat eli Kissa on alunperin toiminut öljymyllynä.

094
Myllyjen kuningas on De Gekroonde Poelenburg, Kruunattu Poelenburg, sahamylly, joka on nimetty kansallismonumentiksi numero 40093.

098

106

Kylän raitin varrella on kahviloita, viehättäviä pikku museoita ja verstaita.

Paluumatkalle etsin Spotifystä vanhan kunnon ikivihreän kappaleen Michael Legrandin Windmills of Your Mind. Melodia on suloinen ja sopi hyvin mukavaan päivään. Tässä on suosikkini, Dusty Springfieldin versio.

Paloja Pariisista

Montmartren kukkula ja Sacré-Cœur illalla. Montmartren kaduilla ei ollut nyt tungosta ja vaikka synkkä taivas enteili sadetta, laskeva aurinko pilkahteli hieman pilvien raosta.

32785890635_b4de4dc383_z

Institute de monde arabe, jonka yhdeksännessä kerroksessa on ilmainen näköalaterassi. Kahvilan ihana minttutee teki hyvää sateen ja kolean sään karheuttamalle kurkulle. Instituutin kirjakaupassa sai väriterapiaa harmauteen ja seinien kuviot houkuttelevat valokuvaamaan.

institute

Ruokakauppojen valikoimaa on aina hauska tutkia. Pienet purkit erilaisia tahnoja, pateita ja rillettejä näyttivät sympaattisilta. Tuli mieleen Fred Vargasin dekkareiden konstaapeli Hélène Froissy, joka varastoi ruokasäilykkeitä ja pieniä juomapulloja työpöytänsä laatikoihin ja pelastaa etsiväryhmän monta kertaa nälän ja janon vitsauksilta.

viinilasi
Viiniä sai kaupasta kätevässä yksittäispakatussa pikarissa, Froissy hyväksyisi

31942676374_7aa4ffe13a_zKatukyltit, portit, ovet ja kivijalkaliikkeet tarjoavat viehättäviä ja hauskoja yksityiskohtia

Pariisissa puhutaan kyllä englantia, mutta huomasin, että ammoin opeteltu kouluranska riittää siihen, että tulee ymmärretyksi ravintoloissa ja kaupoissa. Joskus minulle myös vastattiin ranskaksi, joskus englanniksi, tai joissain tilanteissa käytettiin yhdessä kielten sekoitusta. Minulle itselleni sillä ei ole niin väliä, millä kielellä tulen ymmärretyksi, kunhan ymmärrys vain löytyy.

029
Le mur des je t’aime – romanttisen Montmartren rakkautta julistava teos 

Pariisiin liittyy tietenkin tunnelmaa tihkuvia tarinoita. Lempilukemisiini kuuluvat jo mainitut Fred Vargasin loistavat Jean Adamsberg -dekkarit, Jean Rhysin modernismin ajan romaanit sekä romanttiset hyvän mielen tarinat Punaisen muistikirjan nainen ja Lukija aamujunassa.

Suosittelen tutustumaan Tuula Salmisen blogiin Pariisin lumo. Blogista löytyy hyvää tietoa Pariisin matkan valmisteluihin ja kokeneen Pariisin-kävijän taltioimaa tunnelmaa ja lumoa.

015
Divareita näkyi melkein joka korttelissa. Samaten pariisilaisilla näkyi usein kirja kdessä metrossa tai kahvilassa.

Pariisi mielessä, mieli Pariisissa

Pariisi-syndroomaa tavataan erityisesti japanilaisilla turisteilla, joilla äärimmäinen stressi matkustaessa aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä oireilua. Sen sanotaan aiheutuvan siitä, että matkan odotusten ja todellisuuden suhde osoittautuu kohtuuttoman suureksi. Kauan odotetusta matkasta muodostuu sarja pettymyksiä, koska matkailija ei ole haaveissaan ottanut huomioon tungosta, ruuhkia, likaisuutta, ihmisten töykeyttä eikä muitakaan suurkaupungin ja massaturismin lieveilmiöitä.

32757155346_ca651c7097_z

Viihdeteollisuuden ja median muokkaama romanttinen kuva Pariisista on tietenkin kaukana arkipäivästä, joten todellisuus voi iskeä rajusti hiljaisiin, etäisiin ja kohteliaisiin japanilaisiin. Outoa kyllä, sillä eihän kukaan matkusta pelkästään mielikuvien varassa varsinkaan nykyisin. Saatavilla on paljon ensikäden tietoa ja puolueettomia kuvauksia blogeissa ja matkasivuilla, joissa ihmisiä suorastaan varoitetaan elättelemästä liian ruusuisia mielikuvia. Mutta silti syndrooman kourissa räytyy vuosittain parikymmentä onnetonta matkaajaa, koska ihmisen mieli vaan luo ne haaveet ja odotukset, eikä siitä voi syyttää sen kummemmin Pariisia kuin japanilaisiakaan.

32632936242_246d2bfaf8_z

Minun salaiset mielikuvani Pariisista ovat ihan tavallisia ja vaatimattomia: juon viiniä ranskalaisella parvekkeellani auringon laskiessa, silmäilen Pariisin kattojen ylle ja luen Françoise Sagania. En tunnista likaisuutta enkä töykeyttä, olen nähnyt kulunutta charmia ja kohdannut kohteliaisuutta. Ymmärrän kuitenkin japanilaisia hivenen, sillä tunnistan  odotukset ja haaveet. Pariisi on kaupunkikohteista se suuri, merkityksillä ladattu ja vertaamaton. Harva pystyy suhtautumaan Pariisiin kaupunkina muiden joukossa ja odottamaan matkalta ihan tavallisia asioita.

32662910901_4f153ff2d6_z

Tämänviikkoisella lyhyellä visiitillä Pariisissa jo valmistautuminen matkaan erosi muista matkakohteista aika tavalla. Vietin tovin jos toisenkin hotellia valitessa ja suunnitelmia tehdessä. En haluaisi menettää mitään mielikuvistani, mutta miten kaiken saa mahtumaan tuohon lyhyeen matkaan? Miltä alueelta valitsen hotellin, missä on viehättävä ympäristö? Saanko katto- vai roskapönttönäkymän?

223

Ennakkosuunnittelu oli lopulta turhaa, sillä sattuma tarjosi konkreettista tuskaa. Lentokentällä kanssamatkustaja pudotti painavan matkalaukkunsa jalalleni. Jalka oli kipeä ja turposi; menikö matka nyt pilalle? Kyllä, kaikki meni pieleen. Tilasin väärää ruokaa, toinen vaihtoehto olisi varmasti ollut parempi. Juomakin oli väärä, vaatteeni aivan väärät. Sateella oli ankeaa, auringossa häikäisi. Museot olivat kiinni ja muihin nähtävyyksiin oli aivan järkyttävät jonot.

Toisaalta, en koskaan jaksa helliä huonoa tuulta kovin kauan. Riittävä määrä lepoa paransi jalan. Kävelin vähemmän ja hitaammin, matkustin enemmän julkisilla. Jos en olisi mennyt tietyllä metrolla, en olisi nähnyt ihania katusoittajia (video yllä). Jos olisin viettänyt päivän museossa, en olisi nähnyt kun aurinko puhkesi esiin sateen jälkeen ja märät kadut kiiltelivät. Kullatut patsaat ja liehuvat trikolorit näyttivät uljailta sinistä taivasta vasten. Jos olisin ehtinyt bussiin, en olisi huomannut pensasta, joka oli täynnä vaaleanpunaisia kukkia.

253

Woody Allenin elokuvassa Midnight in Paris näytetään monta erilaista tapaa kokea Pariisi, ja päähenkilö Gilin kokema mielikuvituksellinen haave-elämys on se inspiroivin ja hauskin. Haaveilu on positiivista mielen askartelua, voimavara, joka auttaa eläytymään ja kokemaan asioita matkalla. Elokuva näyttää mielestäni selkeästi sen, että mielikuvat ja unelmat ovat tärkeä osa matkaa, ja todellisuus vain yksi osa matkan kokonaisuutta. Se haaveiden Pariisi on olemassa, ja se näyttäytyy jollain yllättävällä hetkellä, kuten Owen Wilsonin esittämälle Gilille elokuvassa kävi.

049.JPG

Minulle se hetki tuli silloin, kun istuin ravintolan terassille jalat kipeinä ja janoissani. Tilasin Picon-oluen, sellaisen vahvan, kitkerän ja makean, jota ei pysty juomaan kuin siemauksen silloin tällöin. Vierähti toista tuntia ennenkuin jalat palautuivat, mutta samalla pääsin seuraamaan sivusta korttelin ihmisten elämää.

132

Päähenkilö oli ehdottomasti ravintolani tarjoilija, jonka luokse ohikulkijat jäivät juttelemaan, naapuriliikkeiden omistajat poikkesivat kahvilla ja rupattelemassa. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin se huolenpito, millä tuo arjen enkeli kohteli ikääntyneitä, hieman nukkavieruja asiakkaitaan. Siinä näkyi kunnioitus ja lämpö, yhteisöllisyys ja eri-ikäisten ihmisten luonteva kanssakäyminen.

32745365676_e7ab46628f_z

Pariisi-syndroomaan annetaan lääkkeeksi lepoa ja nesteytystä, ja kokemukseni mukaan sama lääke tepsii myös kaikkiin pienempiin matkailijan vaivoihin.

Mieli avoinna matkaan

Katveita-blogin Katja haastaa viimeisimmässä postauksessaan  bloggareita Yhdessä parempi maailma -haasteeseen. Onko meissä maailman muuttamisen taitoa?

Katja kirjoittaa:

”Haluaisin lukea kirjoista, joita voisimme lukea lapsillemme tai lainata nuorillemme. Kirjoista, jotka herättävät ajatuksia ja muistuttavat maailman muuttamisen mahdollisuudesta. Haluaisin lukea taidenäyttelyistä tai taiteesta, jossa etsitään parempaa maailmaa. Ja haluaisin lukea keinoista, joilla opettaja voi johdattaa oppilaita miettimään itse. Haluaisin lukea matkoista paikkoihin, joissa tehdään hyvää tai joissa voi tehdä hyvää. Haluaisin lukea siitä, mitä sinä teet, siellä missä olet.”

019

Koetan tässä kirjoituksessani pohtia, miten matkustaa avoimin mielin, ilman ennakkoluuloja, stereotypioita ja kaavoja.



Vierasta maata ja sen ihmisiä voi mielestäni kunnioittaa parhaiten opettelemalla maan kieltä. Vaikka muutaman sanan aluksi, esimerkiksi tervehdykset ja toivotukset. Kieli avaa maan tapoja ja mitä syvemmälle kieleen pääsee sisään, sitä paremmin ymmärtää myös kulttuuria.

4375073133_55849cf10e_z

Unkarissa tervehdyksiin kuuluu kohteliaat fraasit, poskisuudelmat ja teitittely. Vieraitakin ihmisiä tervehditään ja toivotetaan jó étvágyat, hyvää ruokahalua, esimerkiksi jos vieruskaveri junassa ottaa eväät esille.  Mies sanoo naiselle: Kezét csókolom, suutelen kättänne. Se on kohtelias tervehdys, johon nainen vastaa jó napot, hyvää päivää.

037

Venäjälle mennessä voi olla mielenkiintoista opetella muutamia maljojen nostoon liittyviä sanontoja. Ensiksi yleensä opetetaan sanomaan na vashe zrodovye, terveydeksenne, mutta sillä ei vielä selviä, koska rituaali on hyvin monimutkainen ja tilannesidonnainen. Maljojen nostoon voi liittyä anekdootteja, inspiroituja kertomuksia, sisäpiirin vitsejä tai vakiintuneita sitaatteja, jotka saattavat olla peräisin elokuvista tai kirjoista. (Tuntuu siltä, että Venäjällä siteerataan kirjallisuutta aina kun on tilaisuus.)

On kohteliasta nostaa malja za khozyayku etogo doma, talon emännälle. Jossain vaiheessa iltaa malja voidaan nostaa za zhén-shsheen, naisille, tai otsutstvuyushchiye, poissaoleville, joka on varsinkin lähimenneisyydessä ollut surullisen monimerkityksellinen, koska tällä voitiin viitata edesmenneisiin tai ystäviin työleireillä, karkotettuna tai vankilassa.

Kärsivällistä asennetta ja uteliasta mieltä joutuu opettelemaan aina uudestaan, silloin kun kohtaa jotain itselleen vierasta. Miksi tämä maa ja nämä ihmiset toimivat tällä tavalla? Jos joku nostaisi peilin eteemme, niin huomaisimme että olemme sillä hetkellä itse se ainoa outo, ainoa jolla on vaikeuksia toimia siinä tilanteessa.

Pidän kovasti Elias Canettin kirjasta Marrakeshin ääniä. Kirjailija tarkastelee kohtaamiaan ihmisiä ja paikkoja avarakatseisella lämmöllä eikä jätä itseään ulkopuolelle. ”Löysin täältä esille pantuina elämän tihentymät ja lämmön, jotka itsessäni tunnen. Siinä seisoessani olin tämä tori. Luulen että olen aina tuo tori.” Canettin kirjasta jää sellainen vaikutelma, että ihmiselämä on kaunein nähtävyys, minkä matkalla voi kohdata.

4381965486_863fdd2d0a_z

Improvisointitekniikoita käytetään usein musiikissa ja näyttämötaiteissa esityksen luomiseen esittämishetkellä. Improvisoitu esitys jättää jälkeensä ainutlaatuisen kokemuksen, jossa on aitoa inhimillisyyttä, sillä improvisaatioon kuuluu virheiden hyväksyminen. Improvisaatio edellyttää hetkessä läsnä olemista, heittäytymistä, kaavojen rikkomista ja vapautumista ennakkoluuloista. Oman julkisivun ylläpitämisen sijaan improvisaatiotekniikat auttavat omien mokien hyväksymiseen ja ihmisten aitoon kohtaamiseen.

Tämän postauksen kuvat on otettu Monterossossa, Budapestissa, Istanbulissa ja Pietarissa.

4390781228_a72f99b89e_z

Matkamessut: Talo Italiassa

Kiehtova pitkä saapasmaa täynnä matkailuaarteita, mihin mennä ensiksi kun on niin monta haavetta? Viime keväänä toteutin yhden haaveeni ja kävin ihastelemassa Cinque Terren kyliä. Cinque Terren kylissä on paljon kävijöitä, mutta vain vähän vapaita hotelleja, joten sinne matkustavan kannattaa varautua etsimään majoitus jostain lähikaupungista. Taikka miten ihastuttavaa olisi vuokrata talo maaseudulta, vuoren rinteestä, viinilaaksosta, tai keskiaikaisesta kylästä paikallisen yhteisön keskeltä?

Vicolo Oy on suomalainen yritys, joka vuokraa taloja erittäin kätevässä paikassa Ligurian, Toscanan ja Emilia Romagnian rajamailla. Näin hyvä sijainti mahdollistaa kaikkien näiden kolmen komean alueen kokemisen samalla lomalla. Luonto ja kulttuuri, maisemat ja ihmiset sekä aineellinen hyvä eli ruoka ja viini, kahvi ja leivokset ovat käden ulottuvilla.

Vicolo Oy:n kolme taloa sijaitsevat rauhallisissa maisemissa keskiaikaisten kaupunkien Bagnonen ja Villafrancan lähellä. Alue on kiinnostava myös kirjallisuutta harrastavalle matkaajalle, koska se on inspiroinut keskiajan kirjailijoita Dantea ja Boccacciota teoksissa Jumalainen näytelmä ja Decamerone. Historian lisäksi on myös kiinnostavaa nähdä nykyaikaa ja ihmisten elämää kaukana turistikeskuksista ja hotelleista.

006
Toscana tekee onnelliseksi – Vicolo Oy:n iloinen porukka Matkamessuilla

005004
Italian messuosaston ilmettä ja viehättäviä vanhoja matkailujulisteita.

Laitan tähän loppuun kuvia omalta viimekeväiseltä Italian matkaltani. Vernazza on yksi Cinque Terren viidestä kylästä. Turkoosin merenlahden pohjukka on värikkäiden talojen ja pienten kalastusveneiden reunustama. Rannassa sijaitsevalla Piazza Marconi -pääaukiolla on keskiaikainen kirkko Santa Margherita d’Antiochia. Kirkon erikoisuus on kahdeksankulmainen kellotorni. Kirkon vieressä rannassa on tyrskykallioita, joilla on hyvä syödä retkieväitä ja samalla katsella merelle.

img_0042

image

image

img_0021

img_0023

img_0016

img_0079

img_0011
Hotellini oli La Speziassa. Näkymä hotellihuoneesta kaupunkiin, merenlahdelle ja Carreran vuorille

Matkamessut: löysin viher-valko-punaisen langan

Kävin Matkamessuilla neljänä päivänä nauttimassa hauskasta seurasta, tunnelmasta, väreistä ja matkaideoista. Vuosien varrella messujen ilme on muuttunut visuaalisemmaksi ja some on tuonut muutoksia oheisohjelmaan ja kilpailuihin. Myös ruokatarjonta on lisääntynyt. Yhä useampia Matkamessujen kohdemaita voi lähestyä makujen kautta. Italian herkkuja esittelevä Piazza Italia -osasto oli laaja ja uljas, ja melkein huomaamatta tieni vei sinne joka päivä.

023

Minulla on matkamuistona Italiasta kaiken ylittävä makuelämys. Maistoin Orvietossa viinitilalla tilan omaa ekstra virgin -oliiviöljyä. En ollut aikaisemmin tutustunut oliiviöljyjen hienouksiin, vaikka tiesin, että kuten huippuviineillä, myös öljyillä on asiantuntijansa ja maistelutekniikkansa. Tuo öljyhän maistui siltä, että se oli vasta puristettu vanhoilla käsikivillä tallin ylisillä sumuisena aamuna oliiviöljypyhimysten suojeluksessa. En ole saanut sitä makua mielestäni eivätkä marketissa myytävät tuotteet ole tarjonneet samaa elämystä. Kunnes nyt matkamessuilla törmäsin uudestaan tuohon makuun, tuohon jumalten nesteeseen. Maistoin Bacci Noemio -tilan ekstra virgin oliiviöljyä Umbriasta, Perugian läheltä. Ostin putelin kotiin ja pyysin tytärtäni maistamaan. En osannut oikein kuvailla makua muulla tavalla kuin että se maistuu vihreältä. -Ymmärrän ihan tarkkaan mitä tarkoitat, tytär sanoi maistettuaan. Pullossa on tiivistettynä Umbrian kukkuloiden ja laaksojen vihreys ja sumuisten aamujen kirpeys.

003

001

Tartufi Bianconi -tuotteet samalta Umbrian alueelta täydensivät sopivasti italialaista makumaailmaa. Tilalla myydään omia tryffelituotteita, järjestetään kokkauskursseja ja tryffeliretkiä tryffelikoiran kanssa. Miten tryffelin makua voi kuvailla? Maistuupa metsältä, nyökyttelimme kotona, kun maistoimme osastolta tuomaani pastaa ja kastiketta. Tomaattikastikkeessa oli mausteena valkoista kalkkitryffeliä (Tuber borchii), ja pasta oli myös tilan oma tuote.

004.JPG

La Palerna viinitila niinikään Perugiasta, Umbriasta esitteli tuotteitaan Piazza Italian osastolla. Tilan päätuotteet ovat kolme laadukasta punaviiniä ja intensiivinen ja raikas roséviini, jota sain maistaa. Viini on väriltään heleän ruusunpunainen, tuoksusta avautuu tuoreita hedelmiä ja kukkia. La Palernan myyntipäällikkö Rossana Ravacchioli kertoo haluavansa saada viininsä myyntiin myös Suomessa. Toivottavasti tämä onnistuu, sillä laadukkaita umbrialaisia viinejä on Alkon valikoimassa tällä hetkellä vain pari.

Tietoa Perugian alueen matkailusta ja hotelleista löytyy täältä.

Lukuvinkkinä täytyy mainita Mika Waltarin etruskien aikaan sijoittuva Turms, kuolematon, tai Italo Calvinon Paroni puussa, kertomus rautatammessa asustavasta paronista. Ja sen tammen alta, maahan kätkeytyneenä, löytyy todennäköisesti tryffeleitä.