Tyhjä kohta

Matkarintamalla on ollut pari kuukautta hiljaista. Suunnitelmat kytevät, varauksia on tehty ja matkavuosi käynnistyy pian. Odotan kovasti helmi- ja maaliskuun lyhyitä matkoja Viroon. Viron tasavallan 100-vuotisjuhlinta tuo uutta loistokkuutta matkasuunnitelmiin.

Huhtikuussa on vuorossa tyystin uusi maa, Georgia. Tämä on vuosien haave, ja odotukset ovat korkealla. Mieli matkaa jo Tbilisin kulttuurikerrostumiin ja Kaukasuksen vuoristomaisemiin. Kesäkuussa olen varannut kaupunkilomasen Dubliniin, uusi kokemus sekin. Syyskuuksi nappasin lennot Norwegianin uutukaiselle reitille Krakovaan. Lokakuussa perheloma vie Montenegroon, vuosien haaveilun jälkeen.

Minun mieleni askartelee kuitenkin tuossa tyhjässä kohdassa heinä-elokuussa, jolloin olemme vuosikausia, jopa neljännesvuosisadan viettäneet lomaa Unkarissa mieheni perheen kesäasunnolla. Vuosien varrella vierailuihin mahtuu pitkiä kiireettömiä kesälomia ja pikaisia pyrähdyksiä. Välillä on tuntunut toiston makua, välillä tuttuuden kaipuuta. On ollut alkukevään kukkaloistoa, keskikesän hellettä ja syksyn kirpeitä aurinkoisia päiviä.  On kestitetty sukulaisia, tutustuttu naapureihin, hyvästelty heitä, nähty lasten kasvavan aikuisiksi. On tullut sairauksia ja kuolemaa. On myyty mökki. Nyt mietitään, mikä tuon tyhjän kohdan voi täyttää. Vuokratalo, hotelliloma, kiertomatka vai joku kokonaan muu. Unkari pysyy edelleen matkasuunnitelmissa joka vuosi, se on toinen kotimaa.

Menneiden kesien muistoksi kuvia kävelypoluiltani mökin lähimaisemista ja retkiltä läheiseen kaupunkiin Székesfehérváriin.

185
Terassinäkymä aamusumussa.

275
Jos joku minun laillani syö yhden jäätelön kesässä, se kannattaa syödä Székesfehérvárin kaupungissa Adria Fagyizó -nimisessä kahvilassa. Helteellä oven eteen muodostuu aina pitkä jono, mutta odottaminen kannattaa.

178
Kukkuloiden välissä risteileviä polkuja voi vaeltaa tuntikaupalla.

080
Liszt Ferenc -kävelykadun patsas on omistettu torimyyjälle, Kati-tädille. Patsaan nenän hierominen tuo hyvää onnea.

181
Naapurin rypälerivistöt.

081
Törökudvár – turkkilainen piha kuvaa yhtä aikakautta kaupungin historiassa.

076
Oletko menossa kesällä Balatonille? Miksi et menisi hitaammin ja pysähtyisi puolivälissä matkaa katsastamaan Székesfehérvárin kaupungin. Tämä entinen Unkarin kuninkaiden kruunauspaikka oli aikoinaan maan tärkein kaupunki.

097
Székesfehérvár on perustettu vuonna 972, jolloin paikalle rakennettiin linna ja maan ensimmäinen kristillinen kirkko.

152
Nämä rauhalliset kukkulamaisemat sijaitsevat kymmenisen kilometriä kaupungista, entisen kesäpaikkamme ”takapihalla”.

169173175
Elämä on luopumisen opettelua aina uudestaan ja uudestaan. Tyhjä kohta on täynnä mahdollisuuksia.

Mainokset

Ylväs ja rähjäinen Bologna

Etruskien perustaman Bolognan vanhassa keskustassa ei törmää juuri mihinkään moderniin. Kaupunkikuvaa hallitsevat tornit, katetut jalkakäytävät pylväsrivistöineen ja värit! Kaupungissa rakennuksia peittää tiilenpunainen väri eri sävyineen. Bolognalla on kolme lempinimeä: La Dotta, oppinut, joka viittaa kuuluisaan yliopistoon, La Grassa, lihava, viittaa ruokaperinteeseen ja La Rossa, punainen, viittaa juuri rakennusten väriin, mutta myös kaupungin kommunistiseen hallintoon.

Pysähdyin Bolognassa vuorokaudeksi toukokuisen Italian matkani alussa. Vuorokaudessa kaupunkiin ei ehtinyt tutustua kuin päällisin puolin, joten käytin aikani kaupungilla kuljeskeluun. Kuvasin rähjäistä romantiikkaa, ihastelin portteja ja sisäpihoja ja nukuin rauhallisessa luostarimajoituksessa vanhankaupungin sydämessä.

011036057

005007013014015019020021022024029035037040050059060006017026031039042047056

Betonia ja mikrobetonia

Minä olen kylmän sodan veteraani, jonka toiveammatti lapsena oli vakooja. Lukemattomien vakoilutarinoiden, kirjojen ja elokuvien suurkuluttajana olen jo vuosia odottanut tilaisuutta vierailuun Viru-hotellin KGB-museossa.

Virolaiset vitsailivat, että Viru-hotellin rakentamisessa on käytetty erityistä mikrobetonia: puolet betonia ja puolet mikrofoneja. Viru-hotelli oli erityisasemassa Neuvostoliitossa. Se oli kuin valtio valtiossa; saareke, johon paikallisilla ei ollut asiaa, mutta tietyt epäilyttävät henkilöt olivat kätevästi valvottavissa saman katon alla. Epäilyttäviä henkilöitä olivat tietenkin ulkomaalaiset, etenkin amerikkalaiset ja ulkovirolaiset.

WhatsApp Image 2017-11-28 at 22.13.44Viru-hotellin 23. kerroksen KGB-museo kertoo hotellin arjesta ja toiminnasta KGB:n valvonnan alaisena. Hotellin työntekijät olivat tietenkin etuoikeutettuja sen ajan Virossa, mutta heitäkin valvottiin, varsinkaan puheisiin ulkomaalaisten kanssa saanut ryhtyä.

WhatsApp Image 2017-11-28 at 22.13.47

Museossa vieraillaan kahdessa huoneessa, joissa on KGB:ltä jäänyttä tavaraa. Käytävillä on myös koottu näyttely Viru-hotellin historiasta. Hotelli edusti Virossa tietynlaista luksusta. Sanottakoon sitä vaikka suomalaiseksi kolmen tähden luksukseksi. Agentit tekivät työtään hyvin karuissa huoneissa, mukavuuksia ei juuri ole, loistokkuutta ei ainakaan päällisin puolin näy.

Museokierroksen varsinainen viehätys perustuu oppaan kertomiin anekdootteihin ja tarinoihin. En paljasta kaikkia kierroksen yksityiskohtia, sillä tämä mielenkiintoinen osa lähihistoriaa kannattaa käydä kokemassa itse, koska se koskettaa läheisesti myös suomalaisia.

WhatsApp Image 2017-11-28 at 22.13.42
Miehitysmuseo (Toompea 8) toimii uudessa lasi- ja betonirakenteisessa museossa, jossa kävin nyt kolmatta kertaa. Useille käyntikerralle löytyy perusteeksi museon alakerran mielenkiintoiset ja tasokkaat vaihtuvat näyttelyt, joissa on ollut valokuvia, videoinstallaatioita ja maalauksia. Yläkerran perusnäyttelyn mielenkiintoisin osa on dokumenttielokuvat, joiden katsomiseen menee yhteensä noin kolme tuntia. Niitäkin olen katsellut useaan kertaan.

WhatsApp Image 2017-11-28 at 22.13.41Museo kertoo varsin lyhyestä ajasta Viron historiassa: vuosista 1940-1991. Dokumenttielokuvat ja museon esineistö keskittyvät siihen, mikä on mielenkiintoista, eli  tavallisten ihmisten arkeen miehitysvuosina. Miehitysmuseossa betonia on käytetty rakentamisessa mielenkiintoisella tavalla, se sopii korostamaan näyttelyiden vaikutusta.

Tallinna

Tallinna on eräs ehdoton suosikkikaupunkini. On ainakin viisi syytä siihen, miksi en koskaan kyllästy siihen.

Reval

Kaikkina vuodenaikoina
Tekemistä ja näkemistä löytyy varmasti. Jos talvinen sää on liian raaka, suojapaikka löytyy museosta, galleriasta, kylpylästä tai kahvilasta.

Jatkuva muutos
Tallinna ei ole koskaan sama, kaupungissa rakennetaan jatkuvasti uutta ja korjataan vanhaa. Ikivanhan ja huippumodernin yhdistelmänä on syntynyt ainutlaatuinen kaupunkikuva.

Ruoka ja juoma
Perinteisiä makuja ja uusia, innovatiivisia ravintoloita. Hurmaavia kahviloita, viinibaareja ja suklaapuoteja. Luettelon Viron 50 parhaasta ravintolasta ja muuta tietoa voi löytää täältä.

Keskiaikainen vanhakaupunki 
Toompean näkymät ja kävely kapeilla mukulakivikaduilla on elämys vertaansa vailla ja kuuluu jokaisen matkani ohjelmaan. Oma erityinen tunnelmansa on aamuisin auringon noustessa, kun kujat ovat vielä tyhjiä. Näin marraskuun lopullakin aurinko näyttäytyi hieman valokuvien ottamisen ajaksi.

Pitkä ja värikäs historia
Virolaiset eivät ole historian pyörityksissä kuuluneet aina onnekkaiden joukkoon. Eri aikakausien ja eri valloittajien jäljet ovat näkyvillä kaupunkikuvassa ja museoissa. Oma tieni vei tällä reissulla Miehitysmuseoon ja Viru-hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan KGB-museoon.
020028031034Suosikkipaikkojani Tallinnassa ovat KUMU-taidemuseo, Miehitysmuseo sekä vastikään uudistettu Balti jaam turg, kauppatori rautatieaseman vieressä. Tori on nykyisin siisti ja monipuolinen kojuineen ja ruokapaikkoineen. Jonkinlaiseksi kantapaikaksi on muodostunut läheisen Kalamajan Boheem Kohvik, joka on mukava paikka nauttia ohikulkiessa sukkela ruoka-annos ja lasillinen.

Torin retroastiat vetoavat nostalgiahöperöön. Peipsijärven sipulitiestä taas voi lukea Johannan Out of Office -blogista. Johannan kirjoituksen pohjalta minäkin ymmärsin nyt torilla käydessäni, että Peipsijärven sipuli on käsite. Myyjät esittelivät sitä ylpeänä ja olihan hintakin yli kaksinkertainen tavallisiin sipuleihin verrattuna.

Etelä-Norjan rannikko

Terveiset Etelä-Norjan rannikolta Brevikistä ja Langesundista. Täällä Telemarkin läänissä maisemat ole yhtä jylhiä kuin Länsi- ja Pohjois-Norjassa, mutta idyllistä ja viehättävää on on silti. Täällä saa ihastella herttaisia puutaloja, tunnelmallisia vuoroaluksia, ihmetellä kaunista luontoa ja nauttia tuoreita meren antimia. Kalatiskit ovat asiallisesti varustettuja ja katkaravut, hummerit ja taskuravut ovat peräti edullisia.

Täällä huomaa joidenkin taittavan matkansa ”mökille” vesitasolla tai helikopterilla. Toisaalta taas sähköautojen käyttö on lisääntynyt ja siihen kannustetaan vapauttamalla sähköauton käyttäjät tietulleista.

Norjassa käydessä nousee joka kerta sama ihmetys ja ihastus: kuinka lähellä meitä on maa, joka on näin erilainen ja kiinnostava matkakohde. Lokakuun lopussa maisema oli yhtä pimeä ja harmaa kuin Helsingissä nyt, joten postauksen kuvina on parin vuoden takaisia kesäkuvia.

115120121129134151153 059061

067

120127

Isänpäivän lukuvinkki: Mikko Kalajoen Miesmuisti

Miesmuisti
Kuva: Virpi Yli-Villamo

Osallistuin Kirjamessuilla lukupiiriin, jossa puhuttiin Mikko Kalajoen kirjasta Miesmuisti kirjailijan itsensä kanssa. Kirjassa käsitellään nykymiehen rooleja aika rankan mustan huumorin läpi. Kirjan päähenkilö Arto elää työn, perhe-elämän ja remontin vaatimusten keskellä, yrittää olla mieliksi kaikille, mutta menettää pikkuhiljaa otettaan todellisuudesta. Kirja on täynnä sanallista ilotulitusta ja osuvia huomioita perhe-elämästä, parisuhteesta, markkinoinnista, 80-luvusta, Internet-trollauksesta ja Wikipediasta. Joskin kirjan alkupuolen kuvaus lapsiperheen arkielämästä herätti minussa lähinnä helpotusta siitä, että tuo aika on itsellä takana.

Tarina imaisi toden teolla mukaansa, kun päähenkilön syöksykierre alkoi syventyä, ja kirjaan tuli jännityselementtejä. Siirtymä oli toteutettu todella ihailtavan taitavasti. Kirja synkkeni loppua kohti eikä loppuratkaisu naurattanut tippaakaan. Huumori kulki kuitenkin kirjassa mukana siten kuin elämässäkin: jokaisella elämän osa-alueella, myös hulluuden ja häpeän tragediassa on oma koominen puolensa. Minun mielestäni kirjailijalta oli hyvä ratkaisu yhdistellä kirjassa genrejä, takaumia ja ”wikipedia-artikkeleita” ennakkoluulottomasti, se syvensi sekä juonta että henkilöitä, ja sai miettimään myös ylipäätään kirjoittamisen prosessia.

IMG_0456

Tilaisuus oli hyvin vapaamuotoinen: Mikko Kalajoki puhui kirjastaan ja me lukupiiriläiset osallistuimme keskusteluun. Kun keskustelu pääsi vauhtiin, niin aika tuntui loppuvan kesken. Harvoin lukijana pääsee keskustelemaan teoksesta kirjailijan kanssa samalla tasolla. Oli myös kiva tavata tuttuja bloggaajia, Elämä on ihanaa -blogin Virpiä ja Read & Survive -blogin Anastasiaa.

 

Aika Prahassa: luukirkko, hautausmaita ja aaveita

Prahan matkastani on vierähtänyt kuukausi, joten vaikutelmat ovat toivon mukaan hautuneet ja jalostuneet tällä välin. Matka oli mukava ja onnistunut, vaikka päällimmäisenä mieleen jäänyt asia onkin

TUNGOS
Kaupungin turismi on valtavassa nosteessa. Monet aasialaiset ja muutkin mannertenväliset matkaajat ovat vaihtaneet perinteiset Pariisin ja Lontoon Prahaan. Prahan keskeisimmät turistikohteet olivat vellovan ihmismassan vallassa aamusta iltaan.

TSEKKILÄINEN HUUMORINTAJU
Praha ei päästä turistia aivan helpolla. Tšekkiläiseen huumorintajuun kuuluvat tietynlainen synkkyys ja vino hymy. Huumorin aseet on hyvä pitää terävinä tuossa maassa. Kuten Tšekissä on todettu jo vuosisatojen ajan: kun kaikki ei mene aivan niin kuin pitäisi, nauru on paras selviytymiskeino.

FRANZ KAFKA
Jotain kafkamaista on siinä, että patsaassa Kafka on kuvattu ratsastamassa kasvottomalla byrokraatilla ja samanaikaisesti Praha ratsastaa Kafkalla. Kafkan suhde Prahaan oli kaksijakoinen; kaupunki oli sekä innoittava että kahlitseva ja ahdistava.

Kafkan elämänpiiri sijoittuu loppujen lopuksi melko pienelle alueelle Prahan Vanhassakaupungissa, juutalaiskortteleissa ja Prahan linnan alueella. Työväen vakuutusyhtiön talossa, jossa Kafka työskenteli, toimii nykyisin hotelli.

RUOKA JA JUOMA
Oluttupia, joista saa perinteistä ruokaa: ankkaa, porsasta, hapankaalia, knöödeleita ja gulassia. Hyvin vähän mitään tuoreita kasviksia, mutta kakkukahvit silloin tällöin. Hyvää tšekkiläistä olutta. Matkakumppanin kanssa lupasimme joka ilta, että ”huomenna” menemme vaihteeksi hotellin vastapäiseen kasvisravintolaan. Sinne emme koskaan menneet, mutta oikeastaan hyvä että pidettiin puhdas perinteinen ruokaviikko. Nyt se on kuin unta vain.

LUUKIRKKO, HAUTAUSMAA JA AAVEET
Matkan perimmäinen tarkoitus ja syy oli tehdä retki Kutná Horaan katsomaan Sedlecin luukirkkoa, joka olikin koko matkan arvoinen nähtävyys. Mutta oliko se osoitus tsekkiläisestä huumorintajusta, että pienen hautausmaan ympäröimälle kirkolle käveltiin valtavan tupakkatehtaan ohi? Kirkon pääkallot tuntuivat kuin olevan kuvituksena tupakan vaaroille.

Ihmisluilla koristeltu pieni keskiaikainen kirkko ei sisältä tuntunutkaan karmivalta tai osoittelevalta, vaan hartaalta ja yksinkertaiselta pyhätöltä.

Sama fiilis jäi Vanhan juutalaisen hautausmaan puutarhasta, jonka muistan tehneen minuun suuren vaikutuksen jo ensimmäisellä matkallani kolme vuosikymmentä sitten.

Uteliaisuus aaveita kohtaan syntyi, kun luin jopa kahdesta Praha-oppaasta, että kaupunki on kuulu aaveista ja kummitustarinoista. Aaveita on hankala havaita, mutta voihan olla niin, että ne joskus tarttuvat vahingossa kuvaan.