Sehän on Muksis!

Eräänä päivänä päätin, että minun on nostettava hetkeksi nenä kirjasta ja seurattava paremmin maailman tapahtumia. Eipä aikaakaan kun löysin huolestuttavan uutisen: Krokotiili loukkaantui jäätyään kirjanpitäjän alle Venäjällä. Toivottavasti kyseessä ei ollut Gena, nuori viisikymmenvuotias krokotiili, joka on töissä eläintarhassa krokotiilina.

Olen myös kiinnittänyt huomioni karvaiseen otukseen, jolla on pyöreät korvat ja surumielisen hellyttävä ilme. Korvat heiluvat Pietarin MM-kiekkokatsomossa, pyöreä naama tulee vastaan pehmoleluna Tallinnan kirpputorilla. Sehän on Muksis, Krokotiili Genan ystävä, joka ei ole karhunpoika, koiranpentu eikä leopardi, mutta on kuitenkin kerrassaan mukava kaveri.

Sittenpä olin jo matkalla Pietariin St. Peter Linen aluksella matkalukemisena Eduard Uspenskin kirja Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä.

Matkatohina tasaantui ja aikaisemmalta matkalta tuttu kiireettömyys sujahti olemukseemme heti laivaan astuttuamme. Laivamatkan aikana oli aikaa nauttia pitkä ja kiireetön sushiateria proseccon kera, kävellä kannella ja nauttia merimaisemasta, lueskella ja vieläpä illan päätteeksi kummitella laivan kaupasta ostettu kasvonaamio kasvoilla.

Hitaalle ja kiireettömälle matkalle ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa kuin käveleskellä pitkin katuja, katsella ihmisiä, kuunnella katusoittajia ja mennä sinne minne mieli tekee. Mutta mahdanko törmätä Muksikseen tai Genaan?

Kyllä törmäsin. Lähes jokaisessa matkamuistomyymälässä Muksis komeili jääkaappimagneetin tai maatuskanuken muodon saaneena. Erään kaupan nurkassa oli pieni leluosasto, jossa pehmolelut Muksis ja Gena istuivat hyllyssä vierekkäin. Nuori pirteä myyjä tuli kertomaan että hahmot ovat kirjasta, josta on myös tehty suosittu animaatio. Kun vilautin laukustani omaa Gena-kirjaani, myyjätär ilahtui niin paljon että puhkesi laulamaan Krokotiili Genan syntymäpäivälaulua. Senhän me kaikki osasimme. Opettelimme vielä yhdessä Muksiksen nimen venäjäksi: C-h-e-b-u-r-a-s-h-k-a.

Pietarissa kaikki on suurta, mahtavaa ja hienoa. Mutta tutun Nevski Prospektin raitilla tuntui jo kotoisalta. Singerin talon Art Deco-koristukset viehättävät silmää.

 

Verikirkon viereinen Mihailovskin puisto oli vehreimmillään ja puut varjostivat ihanasti keskipäivän helteessä. Pietari on puistojen kaupunki.

Gostiny Dvor -kauppakeskus on hienoimpia näkemiäni.

Kakkua ja viiniä ja jalkojen lepuutusta.

Laivamatkalla takaisin kotiin. Aurinkoinen päivä kääntyy hiljalleen tyyneen iltaan.