Metsään karannut datanomi antaa leppoistamiselle kasvot

Leppoistamisesta on puhuttu viimeisen kymmenen vuoden aikana ehkä enemmän kuin koskaan, mutta mahtaako leppoisuus olla silti lisääntynyt maailmassa? Arto Paasilinnan kirjan sankari Kaarlo Vatanen oli leppoistajana aikaansa edellä ja siksi Jäniksen vuosi on paitsi loistava tarina, myös hitaan matkailun aloittelijalle aiheeltaan kiinnostava.

Minua kohtasi onni Facebook-arvonnassa ja voitin liput Keski-Uudenmaan teatterin kesän vetonaulan Jäniksen vuoden esitykseen. Pyysin mukaani lukupiiriystävän ja bloggaajakollegan Virpin, jolle Tuusulan Krapissa toimiva kesäteatteri oli jo ennestään tuttu.

uusikut

Palkinnon kruunasi tapaaminen pääosan esittäjän Juha Veijosen kanssa ennen esityksen alkua. Leppoisan kahvituokion aikana tarinoitiin teatterista ja Jäniksen vuosi -esityksestä, kunnes aika koitti Veijosen muuntautua Vataseksi. Jatkoimme jutustelua vielä teatterin tuottajan Niina Juutilaisen kanssa. Jutellessamme sivusimme muun muassa sitä, että keski-ikäiset naiset ovat kulttuuritapahtumien suurkuluttajia. Sehän on toki kunniaksi meille keski-ikäisille naisille, mutta onhan se samalla myös valtava taakka, kannatella nyt koko suomalaista kulttuurielämää harteillaan! Kyllä sitä jakamaan mahtuu lisää miehiä ja lapsiakin.

Jäniksen 1Kuva: Sami Lamberg KUT

No, näytelmän alku vei meidät keskelle keski-ikäisen miehen kriisiä. Vatanen  eikun Veijonen näytteli mainiosti loppuunajettua miestä, jolle ei alussa suoda edes suunvuoroa eikä hän näytä saavan pomoltaan eikä vaimoltaan hetkenkään rauhaa muulloin kuin katsoessaan luontodokumentteja. Vatasen tilannetta kuvaa hyvin tunne, että ei voi itse vaikuttaa elämäänsä, vaan pyristelee sätkynukkena ja raataa uupumuksen saakka pitääkseen yllä elämäntapaa, josta ei tippaakaan nauti.

Jänis astuu Vatasen tielle ja se tie imaisee Vatasen tavoittelemaan sisäistä rauhaa ja luontoyhteyttä uskomattomien seikkailujen kautta. Elina Varjomäki on roolissaan arka, hupsu, mutta salaviisas jänis. Tarinan muut näyttelijät Seppo Halttunen, Anna-Leena Sipilä, Johannes Korpijaakko ja Jari Hämäläinen näyttelevät kukin useita rooleja, joista monet kirvoittivat ilmoille hallitsematonta naurunremakkaa. Esimerkiksi korppi, eläinlääkäri, mielisairaanhoitaja, hotellivirkailija ja savolaiset poliisit olivat mainioita.

Jäniksen 2
Kuva: Sami Lamberg KUT

Kirjan tarinaa oli Milko Lehdon ohjauksessa ja Esa Leskisen, Sami Keski-Vähälän ja Kristian Smedsin dramatisoinnissa päivitetty nykyaikaan. Tämä modernisointi tarjoaakin oivat yhteiskunnalliset aseet kuin tarjottimella. Arto Paasilinnan alkuperäisen tekstin tunnelma ja sävy on näytelmässä kuitenkin läsnä huumoria unohtamatta. Kesäteatteriin kuuluu villi huumori ja hulvattomat hahmot, joita seuratessa unohtuu hyttyset ja hyytävä sää.

Suosittelen näytelmää muillekin kuin keski-ikäisille naisille. Ota vaikka perheen teini-ikäinen mukaan, hänkin viihtyy varmasti. Näytelmänä on tuttu tarina, joka on sopivasti modernisoitu. Näyttelijät hyviä ja toteutus hauska, mutta myös ajatuksia herättävä. Sopivasti höperö, mutta viisas, kuten Nietzscheä lukeva jänis.

Viileän kesäteatteri-illan top 5 varusteet:

Kesäteatterikävijä ei pärjää viileässä illassa pelkässä kukkamekossa, vaan kaikki lämmike tulee tarpeeseen. Kysyin vinkkejä kesäteatterikonkarilta ja pääsin kokeilemaan niitä itsekin alkukesän tuulisessa ja vilpoisassa säässä.

  1. Istuinalusta. Muovipenkki on kalsa ja puupenkki saattaa olla kostea. Kokovartalokohme saavuttaa paljaspyrstöisen katsojan jo minuutissa ilman istuinalustaa.
  2. Lapaset, villahuivi, pipo ja villasukat. Kun pitää uloimmat kehonosat lämpiminä, niin pärjää leikiten parituntisen paikallaan.
  3. Sisäinen villapaita eli kahvi ja konjakki väliajalla. Ajatuskin viileästä viinistä saa hampaat kalisemaan, joten säästetään se helteisen illan iloksi. Konjakin hehku lämmittää mukavasti kun käydään toiseen näytökseen.
  4. Viltti. Jos edellämainitut lämmikkeet eivät riitä, ja olo on vielä viluinen, tuntuu ylelliseltä ottaa pehmoinen peitto esiin ja kietoutua sen lämpöön.
  5. Sadetakki. Kertakäyttöinen sadetakki kulkee kevyesti mukana ja saattaa olla illan pelastus. (Ja jos sadetta ei tulekaan, se johtuu tietenkin siitä, että sadetakki on mukana).

Loppuun vielä bonus. Saimme ennen esitystä päähämme pupunkorvat. Kylläpä niistä riittikin hupia. Korvat sopivat esityksen teemaan ja nostivat odotuksen tunnelmaa ennen esitystä. Korvat yhdistivät ja sitoivat meidät osaksi illan tarinaa.

 

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Metsään karannut datanomi antaa leppoistamiselle kasvot

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s