Pariisi mielessä, mieli Pariisissa

Pariisi-syndroomaa tavataan erityisesti japanilaisilla turisteilla, joilla äärimmäinen stressi matkustaessa aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä oireilua. Sen sanotaan aiheutuvan siitä, että matkan odotusten ja todellisuuden suhde osoittautuu kohtuuttoman suureksi. Kauan odotetusta matkasta muodostuu sarja pettymyksiä, koska matkailija ei ole haaveissaan ottanut huomioon tungosta, ruuhkia, likaisuutta, ihmisten töykeyttä eikä muitakaan suurkaupungin ja massaturismin lieveilmiöitä.

32757155346_ca651c7097_z

Viihdeteollisuuden ja median muokkaama romanttinen kuva Pariisista on tietenkin kaukana arkipäivästä, joten todellisuus voi iskeä rajusti hiljaisiin, etäisiin ja kohteliaisiin japanilaisiin. Outoa kyllä, sillä eihän kukaan matkusta pelkästään mielikuvien varassa varsinkaan nykyisin. Saatavilla on paljon ensikäden tietoa ja puolueettomia kuvauksia blogeissa ja matkasivuilla, joissa ihmisiä suorastaan varoitetaan elättelemästä liian ruusuisia mielikuvia. Mutta silti syndrooman kourissa räytyy vuosittain parikymmentä onnetonta matkaajaa, koska ihmisen mieli vaan luo ne haaveet ja odotukset, eikä siitä voi syyttää sen kummemmin Pariisia kuin japanilaisiakaan.

32632936242_246d2bfaf8_z

Minun salaiset mielikuvani Pariisista ovat ihan tavallisia ja vaatimattomia: juon viiniä ranskalaisella parvekkeellani auringon laskiessa, silmäilen Pariisin kattojen ylle ja luen Françoise Sagania. En tunnista likaisuutta enkä töykeyttä, olen nähnyt kulunutta charmia ja kohdannut kohteliaisuutta. Ymmärrän kuitenkin japanilaisia hivenen, sillä tunnistan  odotukset ja haaveet. Pariisi on kaupunkikohteista se suuri, merkityksillä ladattu ja vertaamaton. Harva pystyy suhtautumaan Pariisiin kaupunkina muiden joukossa ja odottamaan matkalta ihan tavallisia asioita.

32662910901_4f153ff2d6_z

Tämänviikkoisella lyhyellä visiitillä Pariisissa jo valmistautuminen matkaan erosi muista matkakohteista aika tavalla. Vietin tovin jos toisenkin hotellia valitessa ja suunnitelmia tehdessä. En haluaisi menettää mitään mielikuvistani, mutta miten kaiken saa mahtumaan tuohon lyhyeen matkaan? Miltä alueelta valitsen hotellin, missä on viehättävä ympäristö? Saanko katto- vai roskapönttönäkymän?

223

Ennakkosuunnittelu oli lopulta turhaa, sillä sattuma tarjosi konkreettista tuskaa. Lentokentällä kanssamatkustaja pudotti painavan matkalaukkunsa jalalleni. Jalka oli kipeä ja turposi; menikö matka nyt pilalle? Kyllä, kaikki meni pieleen. Tilasin väärää ruokaa, toinen vaihtoehto olisi varmasti ollut parempi. Juomakin oli väärä, vaatteeni aivan väärät. Sateella oli ankeaa, auringossa häikäisi. Museot olivat kiinni ja muihin nähtävyyksiin oli aivan järkyttävät jonot.

Toisaalta, en koskaan jaksa helliä huonoa tuulta kovin kauan. Riittävä määrä lepoa paransi jalan. Kävelin vähemmän ja hitaammin, matkustin enemmän julkisilla. Jos en olisi mennyt tietyllä metrolla, en olisi nähnyt ihania katusoittajia (video yllä). Jos olisin viettänyt päivän museossa, en olisi nähnyt kun aurinko puhkesi esiin sateen jälkeen ja märät kadut kiiltelivät. Kullatut patsaat ja liehuvat trikolorit näyttivät uljailta sinistä taivasta vasten. Jos olisin ehtinyt bussiin, en olisi huomannut pensasta, joka oli täynnä vaaleanpunaisia kukkia.

253

Woody Allenin elokuvassa Midnight in Paris näytetään monta erilaista tapaa kokea Pariisi, ja päähenkilö Gilin kokema mielikuvituksellinen haave-elämys on se inspiroivin ja hauskin. Haaveilu on positiivista mielen askartelua, voimavara, joka auttaa eläytymään ja kokemaan asioita matkalla. Elokuva näyttää mielestäni selkeästi sen, että mielikuvat ja unelmat ovat tärkeä osa matkaa, ja todellisuus vain yksi osa matkan kokonaisuutta. Se haaveiden Pariisi on olemassa, ja se näyttäytyy jollain yllättävällä hetkellä, kuten Owen Wilsonin esittämälle Gilille elokuvassa kävi.

049.JPG

Minulle se hetki tuli silloin, kun istuin ravintolan terassille jalat kipeinä ja janoissani. Tilasin Picon-oluen, sellaisen vahvan, kitkerän ja makean, jota ei pysty juomaan kuin siemauksen silloin tällöin. Vierähti toista tuntia ennenkuin jalat palautuivat, mutta samalla pääsin seuraamaan sivusta korttelin ihmisten elämää.

132

Päähenkilö oli ehdottomasti ravintolani tarjoilija, jonka luokse ohikulkijat jäivät juttelemaan, naapuriliikkeiden omistajat poikkesivat kahvilla ja rupattelemassa. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin se huolenpito, millä tuo arjen enkeli kohteli ikääntyneitä, hieman nukkavieruja asiakkaitaan. Siinä näkyi kunnioitus ja lämpö, yhteisöllisyys ja eri-ikäisten ihmisten luonteva kanssakäyminen.

32745365676_e7ab46628f_z

Pariisi-syndroomaan annetaan lääkkeeksi lepoa ja nesteytystä, ja kokemukseni mukaan sama lääke tepsii myös kaikkiin pienempiin matkailijan vaivoihin.

Mainokset

13 kommenttia artikkeliin ”Pariisi mielessä, mieli Pariisissa

  1. Ihana postaus. Itse en ole ikinä ollut mitenkään innokas tutustumaan Pariisiin, vaikka tykkään usein esimerkiksi ranskalaisten elokuvien tunnelmasta. Olet saanut kuviin hienosti talletettua romantiikkaa. Kauniita kuvia.

    Tykkää

    • Kiitos Virpi! Minullakin on hieman kaksijakoinen asenne Pariisiin, koska tavallaan tykkään, mutta yleensä minua viehättää enemmän pienempi meininki. Mutta Pariisissa voi nähdä monenlaisia pieniä tarinoita. Jos joskus menen uudestaan, haluaisinkin mieluiten keskittyä enemmän hengailuun ja ihmisten katseluun. 🙂

      Tykkää

  2. Syyllistyn itse aina Pariisissa liialliseen suorittamiseen ja tolkuttomaan kävelemiseen. Pitäisi muistaa istuskella enemmän ja samalla ihan rauhassa katsella paikallista elämänmenoa.

    Tykkää

    • Sinun blogistasi välittyy elävästi rakkaus Pariisiin ja se, miten koet eri kaupunginosien tunnelman. Suorittaminen on tuttua kyllä. Minulle on vaikeinta jäädä jonottamaan johonkin nähtävyyteen tyhjän panttina, kun tietää että siinä saattaa vierähtää tunti tai pari. Olisin halunnut kovasti kuvata Notre Damen gargoileja, mutta en vaan kyennyt jäämään jonon jatkoksi. Mieluummin kävelin senkin ajan, vaikka jalkapuolena 🙂 Kuitenkin, vaikka nähtävyydet ovat vaikuttavia, niin ihmisten kohtaamiset jää usein parhaiten mieleen.

      Tykkää

      • Ymmärrän hyvin! Lyhyellä matkalla ensimmäisiä kertoja Pariisissa en itsekään raaskinut jäädä jonottelemaan. Jollain myöhemmällä reissulla sitten vain päätin, että gargoilit on nähtävä ja menin päättäväisenä jonoon kirjan kanssa 😄 Tunti siinä tosiaan taisi vierähtää…

        Liked by 1 henkilö

  3. Auts, kipeä aloitus Pariisiin. Tällaiset kaupungit, jotka ovat niin täynnä ennakkolatausta ja -odotusta, ovat ehkä niitä hankalimpia. Oma viimeisin Pariisin-matkani oli kaikkea muuta kuin romanttinen – vaikka sellainen sen piti olla. Mutta maattuani Pohjois-Espanjassa tiputuksessa kolme päivää ennen Pariisiin saapumista en ollut oikein romattisella tuulella – varsinkaan kun vieläkin oli tärkeintä, ett koko ajan tiesin, missä on lähin vessa.
    Uudet kaupungit, joita ei ole katsonut elokuvista ja lukenut kirjoista puhki ovat paljon helpompia.
    Mutta ihana Pariisin tunnelma kuvissasi – ja se päähenkilö – sopisi vaikka romaanin päähenkilöksi <3.

    Tykkää

  4. Oma Pariisini on jäänyt jonnekin kauas viime vuosituhannelle. Muistan edelleen kauhunsekaiset tunteet Riemukaaren liikenneympyrässä – pelkääjän paikalla. Ja hirveät helteet, jotka ajoivat uimapukuostoksille ja uimaan kelluvaan uimalaan.

    Myöhemmin olen oppinut, että suurkaupungit eivät ole minua varten. Lontoo on säännön vahvistava poikkeus, mutta se onkin suurta rakkautta. Näistä liian suurista odotuksista tulee väistämättä mieleeni oma lokakuinen Dubrovnikin matkamme, josta jäi lopun vatsataudin vuoksi paha maku suuhun. Paljon hienojakin hetkiä kaupungissa koin, mutta en ole saanut niitä vielä digiavaruuteen. Ainoastaan nuo epämukavat ”muuttujat”.

    Tykkää

    • Itse lukeudun myös pienemmän meiningin ystäväksi, vaikka kyllä yksi parhaista matkoista oli Istanbuliin silloin 10 v. tyttären kanssa. Mutta suurkaupunkeihin mieluiten sesongin ulkopuolella, niin voi löytyä hiljaisia ja hitaita paikkoja. Voi, vatsatauti pilaa maullaan monen mukavan paikan, niitäkin kokemuksia joutuu joskus muistelemaan!

      Liked by 1 henkilö

  5. Kiitos tästä jutusta, siinä on tavoitettu jotain olennaista Pariisista:) Itselleni kaupunki on tärkeä. Kävin nuorempana siellä aina joka interraililla, haahuilin ympäri kaupunkia ja sain aina välillä kokea ja nähdä jotain uskomattoman kaunista. Erityisesti talvireissuilla. Nyt vanhempana lasten kanssa kokemukset ovat erilaisia, olen jopa ekan kerran kiivennyt sinne Eiffeliin, vaikka turistirysät ovat yleensä vähän epämiellyttäviä. Elämys sekin. Kaikesta meuhkeesta ja yliromanttisesta kuorruttelusta huolimatta Pariisissa on jotain erityistä, minulle. Mutta ymmärrän hyvin, ettei se kaikkia miellytä.

    Tykkää

    • Kiitos kommentista, mukavaa että sait jutusta jotain irti. Olen utelias ja valmis lumoutumaan Pariisista. Tykkään esimerkiksi matkustamisen helppoudesta. Eiffel-torni on minusta mahtava. Minulla oli hotelli 9. alueella ja ympäristö siinä vaikutti tosi kivalta. Näiden eri alueiden omaan tunnelmaan haluaisin päästä sisälle, luulen että niissä voisi kokea pieniä elämyksiä suurkaupungissa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s