Minä olen kylmän sodan veteraani, jonka toiveammatti lapsena oli vakooja. Lukemattomien vakoilutarinoiden, kirjojen ja elokuvien suurkuluttajana olen jo vuosia odottanut tilaisuutta vierailuun Viru-hotellin KGB-museossa.
Virolaiset vitsailivat, että Viru-hotellin rakentamisessa on käytetty erityistä mikrobetonia: puolet betonia ja puolet mikrofoneja. Viru-hotelli oli erityisasemassa Neuvostoliitossa. Se oli kuin valtio valtiossa; saareke, johon paikallisilla ei ollut asiaa, mutta tietyt epäilyttävät henkilöt olivat kätevästi valvottavissa saman katon alla. Epäilyttäviä henkilöitä olivat tietenkin ulkomaalaiset, etenkin amerikkalaiset ja ulkovirolaiset.
Viru-hotellin 23. kerroksen KGB-museo kertoo hotellin arjesta ja toiminnasta KGB:n valvonnan alaisena. Hotellin työntekijät olivat tietenkin etuoikeutettuja sen ajan Virossa, mutta heitäkin valvottiin, varsinkaan puheisiin ulkomaalaisten kanssa saanut ryhtyä.
Museossa vieraillaan kahdessa huoneessa, joissa on KGB:ltä jäänyttä tavaraa. Käytävillä on myös koottu näyttely Viru-hotellin historiasta. Hotelli edusti Virossa tietynlaista luksusta. Sanottakoon sitä vaikka suomalaiseksi kolmen tähden luksukseksi. Agentit tekivät työtään hyvin karuissa huoneissa, mukavuuksia ei juuri ole, loistokkuutta ei ainakaan päällisin puolin näy.
Museokierroksen varsinainen viehätys perustuu oppaan kertomiin anekdootteihin ja tarinoihin. En paljasta kaikkia kierroksen yksityiskohtia, sillä tämä mielenkiintoinen osa lähihistoriaa kannattaa käydä kokemassa itse, koska se koskettaa läheisesti myös suomalaisia.
Miehitysmuseo (Toompea 8) toimii uudessa lasi- ja betonirakenteisessa museossa, jossa kävin nyt kolmatta kertaa. Useille käyntikerralle löytyy perusteeksi museon alakerran mielenkiintoiset ja tasokkaat vaihtuvat näyttelyt, joissa on ollut valokuvia, videoinstallaatioita ja maalauksia. Yläkerran perusnäyttelyn mielenkiintoisin osa on dokumenttielokuvat, joiden katsomiseen menee yhteensä kolmisen tuntia. Muun muassa niitä katsomaan palaan aina uudestaan.
Museo kertoo varsin lyhyestä ajasta Viron historiassa: vuosista 1940-1991. Dokumenttielokuvat ja museon esineistö keskittyvät siihen, mikä on mielenkiintoista, eli tavallisten ihmisten arkeen miehitysvuosina. Miehitysmuseossa betonia on käytetty rakentamisessa mielenkiintoisella tavalla, se sopii korostamaan näyttelyiden vaikutusta.
Hidasta haaveilua 