Lyhyen kesän aikana liikkuminen ja kaiken mahdollisen kokeminen on jatkuvasti mielessä ja takaraivossa nakuttaa syyllisyys, jos kaunis kesäpäivä tuhrautuu sisälaiskottelussa. Syksyllä FOMO muuttuu JOMOksi ja ihminen löytää sisimmästään tyytyväisen kotikissan.
Mitä sinun syksyysi kuuluu? Minua ilahduttavat nämä tavalliset: kynttilän valo, musiikki, villasukat, kirjat ja viereen käpertyvät kissat. Syksyllä on aikaa selata vanhoja valokuvia, ikkunalaudalle kertyneitä kirjapinoja ja mielessä pyörineitä ajatuksia.
Pidin paljon Silvia Hosseinin kirjasta Pölyn ylistys. Esipuheessa hän kirjoittaa matkoilla koetuista pysäyttävistä onnen hetkistä:
Usein ajatellaan, että onnelliseksi tulee se, joka on saavuttanut elämässä jotain merkityksellistä. Kirjoittaminen on merkityksellistä, ja jokainen teksti on saavutus. Se ei kuitenkaan tee onnelliseksi; ei ainakaan samalla välittömällä tavalla kuin matkojen sattumanvaraiset havahtumisen hetket. Ranskalainen filosofi Pascal Bruckner uskookin, että onnea on hetkellinen kaikista merkityksistä vapautuminen, yllättävä ilo.
En tiedä, miksi sitä varten on oltava matkalla. Ehkä ruumis pitää siitä ristiriidasta, että istuu paikallaan ja silti etenee. Sellaista on tosin kirjoittaminenkin parhaimmillaan. Istuu paikallaan ja silti etenee.
Matkoista kirjoittamalla kokee saman matkan kahdesti. Ensin matkustamalla sen, ja uudestaan kirjoittamalla siitä. Itse asiassa nehän ovat kaksi eri matkaa. Istuu paikallaan ja silti etenee.
Syksyn maisemissa on parasta alati muuttuvat taivaat, ja pilvien alta pilkottava viisto valo.
Hidasta haaveilua 
Mainio huomio matkojen sattumanvaraisista hetkistä, ne ovat osa matkailun addiktiivisuutta. Ja matkoista kirjoittaminen: tuo oli aikoinaan minulle syy perustaa matkablogi, että saisin elää matkat uudelleen, viipyä vielä hetken niissä tunnelmissa ja muistaa paremmin. Sivutuotteena siinä kävikin niin, että matkakuume vain yltyi ja matkustaminen lisääntyi. Nyt yritän saada itseni ymmärtämään, että tämä ei voi jatkua näin, on vähennettävä. En ole vain vielä löytänyt sitä uutta kanavaa, jossa voisin tuntea eteneväni, vaikka olisin paikallani. Olisiko mielikuvitus se seuraava askel, tuntematon manner?
Kiitos taas ajatusten herättelystä!
TykkääLiked by 1 henkilö
Mielikuvituksen lisäksi haluaisin kokeilla virtuaalimatkaa, ehkä se seuraavilla matkamessuilla onnistuu!
Olen nyt aika tyytyväinen, koska viime vuosina tuli matkustettua pahimmillaan jopa liikaa, ja silloin suunnittelun ja muistelun osuus jää vajavaiseksi. Sitten kun huomasi, että nyt ei olekaan yhtään lentoa varattuna, tuli hirvittävän helpottunut olo. Lentäminen on aina jotenkin raskasta, eikä lentomatkan aikana ainakaan tule sellaisia pysäyttäviä onnen hetkiä kuten junassa tai bussissa maisemien äärellä.
TykkääLiked by 1 henkilö