Minulla on aamuisin tapana totutella valoon hitaasti. Sytytän kynttilän heti herättyäni ja kuljen lyhty kädessä ympäri asuntoa kuin tonttu. Orastava päivänvalo ei jaksa valaista sisälle saakka, eikä harmaita kissoja tahdo erottaa ympäröivästä harmaudesta. Hämärässä myös mustavalkoinen kissa menee harmaasta. Kissat tulevat kuitenkin puskemaan nilkkoja malttamattomina ruokaa odotellessaan. Parasta ASMR:ää on kuunnella kissojen keskittynyttä ruokailua ja tyytyväistä kehräystä ruokalevolla.
Tiedän, että on olemassa myös kilpailevia mielipiteitä, mutta minulle marraskuu on mieluisaa aikaa. Pimeyden vastapainona kynttilän valo on pehmeää ja armeliasta. Silloin kun aurinko sattuu paistamaan, se on huikaisevaa ja ihmeellistä. Taivas näyttää hienoimmat väriskaalansa, ja sade ja sumu muuttavat aika ajoin maiseman maagiseksi. Kaikkein parhaita ovat pakkaspäivät, kun lunta ei vielä ole, mutta ohut kuura näkyy kaikkialla. Marraskuussa tehdyt valokuvausretket ovat siitä syystä jääneet ikimuistoisiksi.
Tämän linkin takaa voi kuunnella 8 tuntia kissan kehräystä.
Kiitos, tämä näkökulma tuli tarpeeseen tässä pimeydessä
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kun jaksoit lukea nämä kaikki marraskuun kirjoitukset. Tämä on haaste, tietenkin, kirjoittaa joka päivä marraskuussa, siitä lisää myöhemmin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ei tässä ole ongelmia jaksaa, kun jokaisessa kirjoituksessa on jotain inspiroivaa ja kiinnostavaa. Harmi vaan, etten ehdi aina heti lukea, täytyy sitten ahmia kerralla monta😊
TykkääLiked by 1 henkilö