Praha uusin silmin

Kirjoitin blogiin kirjoituksen edellisestä Prahan matkasta seitsemän vuotta sitten. Silloinen matka ajoittui syyskuuhun, odotin, että silloin kovin matkailusesonki olisi jo ohi, mutta sain muistutuksen siitä, että Prahan kaltaisissa kohteissa sesonki on jatkuvasti päällä. Ydinkeskustan tungos oli käsittämätön, ja silloin ajattelin, etten varmaankaan tule enää käymään Prahassa. En valita tungoksesta siksi, että pitäisin itseäni muita turisteja erikoisempana tapauksena, syynä on vain introvertti luonteeni. Melu ja ihmispaljous saavat minut pois tolaltani, siksi on paras vältellä massatapahtumia ja ruuhkaisia turistikohteita. 

Prahan matka tuli kuitenkin eteen, koska lapseni opiskelijavaihto suuntautui juuri Prahaan ja halusin lähteä tervehtimään häntä lukukauden puolessavälissä. Silloin täällä Suomessa satoi lunta, kun taas Prahassa kevät oli kukkeimmillaan. Tuon matkan myötä sain Prahasta laajemman kuvan, ja siitä tuli taas mieluisa käyntikohde. Kävimme kävelyillä puistoissa ja Vitkovin kukkulalla. Hengasimme Žižkovissa ja Holešovicessa.  Sain huomata että Prahan ydinkeskustan ulkopuoliset alueet tarjoavat monenlaista nähtävää ja koettavaa, ja erityisesti Žižkov ja Holešovice ovat kiehtovia alueita, joilla on oma ainutlaatuinen luonteensa ja tarjontansa. Kumpikin alue on silti hyvin lähellä ydinkeskustaa, reippaan kävelymatkan tai muutaman ratikkapysäkin päässä.

Žižkovin televisiotorni on futuristinen rakennelma ja yksi Prahan näkyvimmistä maamerkeistä. Tornin näköalatasanteelta avautuvat upeat näkymät kaupunkiin. Kuva on otettu vastapäiseltä Vitkovin kukkulalta.

Vítkovin kukkulalla on mukavia kävelyreittejä. Kukkulan huipulta löytyy sotamuseo, vaikuttava kansallinen muistomerkki ja eräs maailman suurimmista ratsastajapatsaista. Patsaassa kuvattu husssilaissotien kenraali Jan Žižka on tsekkien kansallissankari, ja hänen mukaansa kaupunginosa on nimetty. Myös täältä avautuu kaunis näköala kaupunkiin.

Holešoviceen sujahtaa kotoisasti. Siellä käyskennellessä tulee mieleen Budapestin VII ja VIII kaupunginosat, Tallinnan Telliskivi tai jokin Berliinin kiezeistä. Holešovicessa on vanhaa ja uutta rakennuskantaa sekä teollisuusrakennuksia, joita on muunnettu kulttuurikäyttöön gallerioiksi ja tapahtumapaikoiksi. Alueella on paljon ravintoloita, esimerkiksi Chutnej Cafe & Kitchen on hyvän palvelun kasvisravintola.

 

5 kommenttia artikkeliin ”Praha uusin silmin

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta! Olen käynyt Prahassa vain kerran, kauan sitten Interraililla ollessani. Piipahdin kaupungissa, vaikka Tsekkoslovakia ei Railin piirissä siihen aikaan ollut. Wienistä oli lyhyt matka enkä suomalaisena tarvinnut viisumia. Silloin harva puhui englantia, vanhemman väen kanssa pärjäsi saksalla. Yövyin yliopiston asuntolassa, joka oli kesällä hostellina. Kämppiksen kanssa ei ollut yhteistä kieltä, kesti jonkin aikaa, että ymmärsin, että meillä on vain yksi avain huoneeseen😳 Muistelen, että kävelin keskustaan jonkun kukkulan kautta. Siellä oli rauhallista, muutenkaan ei juuri ollut turisteja vielä. T. toinen introvertti

    Liked by 1 henkilö

    • Kävin myös itse pari kertaa Prahassa 80-luvulla, ne matkat olivat jännittäviä ja erityisiä. Odotan jostain syystä aina uudestaan kokevani sellaista taianomaista tunnelmaa, jota nuorena tunsi matkustaessa. Puhutaan Pariisi-syndroomasta ja Firenzeen yhdistetään Stendahlin syndrooma, mutta Praha-syndrooma iskee kun yrittää puikkelehtia kaduilla väistellen suuria, äänekkäitä miesporukoita, joilla on kaljatölkit käsissään. Tuntuu hieman kohtuuttomalta valittaa turistina turistista, mutta sanotaan että he eivät ainakaan luo sitä taikaa.

      Tykkää

Jätä kommentti