Euroviisujen karsinnat alkavat olla ajankohtaisia eri maissa. Haastattelussa minä (P) ja paras tietämäni viisuasiantuntija, joka on myös oma lapseni (S), puhumme Euroviisuista ja vähän matkailustakin.
P: Ensimmäiset muistosi Euroviisuista?
S: Se kun Suomi voitti, vuonna 2006.
P: Niin, sehän me katsottiin yhdessä. Minkä tyylilajin kappaleista yleensä tykkäät?
S: Olen varmaan vähemmistössä tässä, mutta mitä kamalampi biisi, sitä enemmän tykkään.
P: Millä tavalla kamalampi?
S: Mitä enemmän campia, sitä parempi. Tykkään hauskoista ja menevistä biiseistä, mitkä saa tuntemaan jotain, missä on ihmisyyttä ja intohimoa. Venäjän viisujen kaltainen laskelmoivuus ja se että hiotaan biisi aivan täydelliseksi, ei iske muhun yhtään. Tykkään rosoisesta, aidosta meiningistä. Musta kyllä tuntuu että se on vähitellen katoamassa viisuista.
P: Minä itse pidän eniten italoiskelmästä ja chanson-tyyppisistä biiseistä ja myös aika usein Balkanin jollotukset iskee.
S: Eli siis kaikesta vanhasta, koska käytät tuollaisia ilmaisuja kuin italoiskelmä ja chanson…
P: Joo, tykkään varmaan sellaisista perinteisistä viisuista, sellaisista joissa on melodiaa ja jotain tarttumapintaa…
S: Eli sellaisista, mitkä on tulleet kun sä olit lapsi. Minä taas, kun olen elänyt lapsuuteni 2000-luvun alussa, mistä monet viisufanit puhuu Euroviisujen huonoimpina vuosina, niin mä tykkään just kaikesta sellaisesta kreisiboltsimeiningistä.
P: Sulle ne on olleet parhaita vuosia.
S: Joo. Mutta oon mä tykännyt vanhoistakin. Se tykkäänkö jostain vai ei, riippuu yleensä siitä, millainen meininki artistilla on.
P: Jos mainitaan maita, niin viime vuosien viisuissa Italialla, Ranskalla, joskus Virolla ja esimerkiksi jollain Montenegrolla on ollut sellaisia viisuja, mistä olen tykännyt.
S: Kun sä puhut viime vuosista, niin puhutko viimeisestä kymmenestä vuodesta?
P: No mulle se tarkoittaa varmaan viimeistä pariakymmentä vuotta, sanotaan vaikka 2000-lukua…
S: No kun itse mietin, niin viimeksi oon tykännyt jostain Viron biisistä joskus vuonna 2009. Mulle tulee nyt vaan se viime vuoden biisi mieleen…
P: No mutta tämän vuosituhannen biiseistä Virolla on ollut muutama hyvä, sitten just Balkanin mailla ja Ranskalla ja Italialla. Niitä mulla on soittolistalla. Ja kyllä Ruotsikin on onnistunut.
S: Ruotsi on melkein aina hyvä. Ja Loreen on yksi parhaimmista viisuvoittajista.
P: Mikä on sun suosikki suomalaisista viisubiiseistä?
S: Kai se on Kuunkuiskaajat.
P: Ahaa, aika yllättävää.
S: Vaikka mä inhosin sitä yli kaiken silloin kun se tuli, mutta jotenkin aloin myöhemmin siitä tykkäämään, se on jotenkin vaan niin omanlaisensa. Ei oo oikeastaan muita, harvemmin tykkään Suomen viisuedustajista. Tai, no, tietysti Lordi, mutta en sanois sitä suosikiksi, en mä sitä biisiä ikinä kuuntele. Mutta pakko siitä on olla ylpeä. Softengine oli myös aika hyvä, ja oli kiva että se pääsi finaalissa niin hyvälle sijalle.
P: Mun mielestä paras suomalainen viisubiisi on Anneli Saariston La Dolce Vita.
S: Niin tietty, jos miettii noita vanhoja niin sitten tulee mieleen Sata salamaa ja Eläköön elämä. Sitten on myös surullisenkuuluisa Fri? Siinä on sellaista tahatonta campia.
P: Ai se camp saa olla tahallista tai tahatonta.
S: Mitä tahattomampaa, sen parempaa, niinhän se toimii. Jos on liian laskelmoitua campia, se ei toimi.
P: Onko Serhatin biisien camp laskelmoitua vai tahatonta?
S: Varmaan tahatonta. Mun mielestä Serhat on vaan sellanen tyyppi, että se tekee vaan, eikä ajattele sen enempää onko sen jutut noloja. Siksi se onkin niin hyvä.
P: Mistä tykkäät muiden maiden biiseissä, tuleeko genre tai ihan yksittäisiä biisejä mieleen?
S: Genret vaihtelee tosi paljon. Tykkään muutenkin, viisujen ulkopuolella, tosi monenlaisesta musiikista. Euroviisut on muutenkin oma genrensä, jossa on monia alagenrejä. Yksi suosikeista on varmaan Viron Rändajad.
P: No sitä minäkin just muistelin.
S: Ja sitten Montenegrolta oli Knezin Adio. Sehän on kans sun suosikki, meillä on monia yhteisiä suosikkeja. Sitten on Slavko ja Space, se on niin täydellistä campia. Ja mun all time favorite on vuoden 2013 Romanian diskovampyyri Cezar. Sitten Islannilla oli 90-luvulla Páll Óskar biisillä Minn hinsti dans. Se on sellanen ysäridiskojumputus.
P: Mitä tykkäät siitä, että lauletaan maan omalla kielellä?
S: Todellakin tykkään, se saa multa aina lisäpisteitä. Vielä enemmän pisteitä saa, jos mukana on joku vähemmistökieli.
P: No kiinnostaako vanhat viisut, ihan viisujen alkuajoista asti?
S: Ihan ensimmäiset vuodet ei kummemmin kiinnosta, mun mielestä ne kaikki kuulostaa ihan samalta. 60-luvun keskivaiheilta ja 70-luvulta löytyy vasta sellaisia biisejä, jotka on jäänyt mun mieleen.
P: Silloin ne muuttuivat enemmän popmusiikin suuntaan, niin niillä on joku yhtymäkohta nykyaikaan.
S: Silloin esitykset tulivat myös isompaan rooliin kilpailussa. Niillä tyypeillä, jotka ei kummemmin seuraa viisuja, usein unohtuu että viisuissa kyse ei ole pelkästään musiikista, vaan esiintyjästä, karismasta, lavasteista… Kaikesta yhdessä. Ja myöhemmin alkoi tulla myös yleisön osallisuus kilpailuun tärkeämmäksi, joka on musta tosi tärkeä osa viisuja.
P: Mitenkäs matkustamispuoli, lähtisitkö katsomaan viisuja paikan päälle?
S: Riippuu tosi paljon isäntämaasta. Mielellään jossain joka olisi lähellä, ja sellaisessa jossa lipuista ei joudu maksamaan itseään kipeäksi. Esimerkiksi viime vuonna Tel Avivissa lippujen hinnat oli moninkertaiset verrattuna johonkin Serbiaan.
P: Toivotaan, että viisut tulisi Viroon tai Ruotsiin, niin sitten voisi harkita.
S: En oikeastaan tiedä, haluaisinko mennä ollenkaan katsomaan viisuja paikan päälle. Kun se kilpailu tehdään kuitenkin televisiota varten. Paikan päällä on tietysti se kannustus ja muun yleisön into siinä lähellä, ja voi hoilata yhdessä biisien mukana. Mutta mua jotenkin pelottaa, jos menisin sinne ja se viisujen taika katoaisi siinä.
P: Onko se viisujen taika siinä, että se on niin hyvin TV:stä seurattava spektaakkeli?
S: Varmaan.
P: Onko Euroviisuvideoista tullut muuten matkailuinspiraatiota? Minä ainakin innostuin Montenegrosta juuri Euroviisujen takia. Ne videot esitteli maata niin hyvin.
S: Tosiaan just Montenegron videot on aina kuin jotain matkailutoimiston mainoksia. Mutta kyllä ne toimii ainakin minuun. Sitten on tietysti Islanti ja kaikki muut klassiset haavekohteet.
Euroviisujen karsinnat ovat jo alkaneet. Ensi vuoden Euroviisut järjestetään Rotterdamissa. Kirjoitin Rotterdamin reissusta blogiin vuoden 2016 lopulla. Nämä kuvat ovat samalta sateiselta matkalta.
Hidasta haaveilua 