Mustat vuoret lahden ympärillä ja kaunis turkoosi meri houkuttelivat maisemahaukan Kotoriin. En malta odottaa että pääsen kiipeämään linnoitukselle katsomaan lahtea ylhäältä päin. Onneksi ehdimme nousta ihastelemaan näköaloja heti saavuttuamme, sillä sade saapuu pian.
On lokakuun loppu ja sää on kesäisen lämmin, mutta loputtomalta tuntuvat sateet alkavat pian sen jälkeen kun saavumme kaupunkiin. Pidämme sadetta vanhankaupungin harmaakivisten talojen kujilla ja pistäydymme välillä syömään ja juomaan.
Risteilyalukset tuovat massoittain turisteja joka päivä Kotorin kaduille. Unescon maailmaperintökohde on saanut varoituksen liian nopeasti kasvavasta turismista ja kiivaasta modernista rakentamisesta. Perinteinen maisema ja rakennukset eivät kestä holtitonta turismin kasvua, ja silloin myös maailmanperintöstatus on vaarassa.
Vanhankaupungin keskiaikainen tunnelma on kuitenkin nautittavaa ja sesonki on lopuillaan, joten hiljaisia hetkiä löytyy. Kierrämme matkamuistokaupat kaukaa ja saamme terasseilla aina saman kissaperheen seuraksemme.
Ruoka osoittautuu melko mitäänsanomattomaksi. Pari yritystä vanhankaupungin ravintoloissa saa meidät etsimään ruokapaikkoja muurien ulkopuolelta. Lihakaupan ja kansankuppilan yhdistelmää muistuttavat grillit koituivat onneksemme. Tarjolla on erilaisia kokoonpanoja lihaa ja kasviksia ja lopputulos oli tuore, konstailematon ja maukas.
Hidasta haaveilua 