Mika Waltari kertoo käynnistään Kotorissa eli Cattarossa, kuten paikan italiankielinen nimi kuuluu, kirjassaan Yksinäisen miehen juna, joka ilmestyi ensimmäinen kerran vuonna 1929.
Waltari valmistelee pitkää junamatkaansa Berliinin, Wienin, Budapestin, Belgradin ja Sofian kautta Konstantinopoliin saakka ja keskustelee ennen lähtöään uskotun perheystävän kanssa. ”Ota irti kaikki, mitä saat”, tämä kehottaa. ”Ja ehdottomasti käy Dalmatiassa, Cattarossa, – et tule katumaan sitä. ”
Konstantinopolista Waltari ottaa laivan Italiaan ja viipyy siellä jonkin aikaa jokseenkin ikävystyneenä. Italian Barista hän matkustaa laivalla Adrianmeren yli Ragusaan, nykyiseen Dubrovnikiin, ja siivittää matkaansa muistoilla juhlista kotimaan kirjailijapiireissä. Lauri Viljanen on jossain juhlien aamuöisillä jatkoilla lausunut kääntämänsä Anna de Noaillesin runon:
”…on maailma kallio hopeainen,
jota vastaan kaipuuni verisnä lyö,
oli Ragusan aamu, oi Benareen yö!
Lemu jasmiinin tulvii mun vierelläni,
miten kauneus raatelee sydäntäni.”
Ragusasta Waltari ottaa osaa autoretkeen, jonka päämääränä Montenegro.
”Cattaron lahdeke on suunnattoman suuren apilanlehden muotoinen, – saamme toista tuntia ajaa sen rantaa pienten raunioituneitten kaupunkien ohi, jotka ovat täynnä itävaltalaisten vanhoja kesäasuntoja…Suurimman lahden pohjukassa on Cattaron kaunis, vihreä ja sammalruskea kaupunki, jonka yläpuolella riippuvat Montenegron vuoret yli kahden kilometrin korkuisina…Pieni linnoitus on takertunut sammaltuneena vuoren rinteeseen kaupungin yläpuolella.”
Mika Waltarin lyhyet muistiinpanot Kotorista ovat mielenkiintoinen pieni hyppäys Montenegron turismiin ja historiaan. Historia onkin huima: Kotor kuului ensin Rooman valtakunnan Dalmatian provinssiin, sitten valloittajina vuorottelivat Serbia, Venetsian tasavalta, ottomaanit, Itävalta, Italia ja Itävalta-Unkari. Waltarin aikana 1920-luvulla alue kuului Jugoslavian kuningaskuntaan. Harmi vaan, että Waltarin automatkan aikana suuren osan hänen huomiostaan vie saksalaisten turistien saituuden ja huonon käytöksen paheksuminen.
Hidasta haaveilua 