Windmills of my mind

Olen rakastanut tuulimyllyjä niin kauan kuin muistan. Myllyn lapojen liike synnyttää minussa samantyyppistä myönteistä energiaa ja mielenrauhaa kuin virtaavaan veteen tai tuleen tuijottaminen. Tuuliturbiinien rivistö autiossa maisemassa saa minut huokaamaan ihastuksesta. Hollannin matkalla otin päämääräksi mennä katsomaan Zaanse Schansin tuulimyllykylää.

Menin junalla Zaandamiin, pieneen kaupunkiin Amsterdamin kyljessä. Zaanze-talot ovat valkonurkkaisia vihreitä perinteisiä puutaloja, joiden kattojen muoto on usein kellomainen. Zaan-joen varrella sijaitsevaan Zaandamin keskustaan on rakennettu uusia taloja, joiden muotokieli ja värimaailma leikittelee vanhojen zaanse-talojen perinteillä.

Zaandamin värikäs keskusta sai hyvälle tuulelle, aurinkoinen ja autereinen sää suosi.

Kyselin keskustan turistitoimistosta, miten tuulimyllyjen luokse kannattaa mennä. Sieltä ehdotettiin tuohon viiden kilometrin mittaiseen matkaan nopeaa ja vaivatonta bussia tai junaa. Vuorolaiva olisi ollut kiinnostavin kulkuneuvo, mutta se oli vielä talvitauolla. Koska sanoja ”nopeaa ja vaivatonta” ei lue blogini otsikossa, ja sääkin suosi, päätin lähteä kävelemään.

Zaan-joen varrella matkaa mutkistivat pienemmät tehtaat ja yksityiset taloyhtiöt, joiden alueita jouduin kiertelemään. Mutta kävellessä näkee enemmän. Tällä kertaa vähemmän ihmisiä ja enemmän eläimiä. Kaupungin valtiaina näyttivät toimivan kissat. Komeasti he paistattelivat ikkunalaudoilla ja askaroivat pihoilla vartiointi- ja metsästyspuuhissaan. Erään talon ovessa oli kyltti: koti ilman kissaa on vain talo.

Kun taapertaminen alkoi jo puuduttaa ja helmikuinen aurinko kuumottaa, nostin hikistä otsaani ja näin kuin näinkin ensimmäisen tuulimyllyn. Olin saapunut hitaasti mutta varmasti Zaanse Schansiin.

Jos Zaandamin näkeminen sai minut hymyilemään, niin Zaanse Schansissa suorastaan hyrisin tyytyväisyydestä. Kylä on suloisuudessaan vertaansa vailla.

– Sinäpä se olet hyvällä tuulella, huomautti kahvilan myyjäkin. No miksi en olisi, täällä tuulimyllyjen kylässä, joka on kuin suoraan satukirjasta.

Zaansen tuulimyllyjen nimet ovat suomennettuina mm. Kissa, Neliapila, Täplikäs kanaemo ja Nuori lammas. Myllyt on rakennettu vuoden 1574 jälkeen ja nillä kaikilla oli oma erikoistehtävänsä pienteollisuudessa.

De Kat eli Kissa on alunperin toiminut öljymyllynä.

Myllyjen kuningas on De Gekroonde Poelenburg, Kruunattu Poelenburg, sahamylly, joka on nimetty kansallismonumentiksi numero 40093.

Kylän raitin varrella on kahviloita, viehättäviä pikku museoita ja verstaita.

Paluumatkalle etsin Spotifystä vanhan kunnon ikivihreän kappaleen Michael Legrandin Windmills of Your Mind. Melodia on suloinen ja sopi hyvin mukavaan päivään. Tässä on suosikkini, Dusty Springfieldin versio.